Galaktinen mustepullo kaatui taas (se kaatuu aina näihin aikoihin siltä, jota emme tunne) Se väri, jonka pitäisi luoda maailmoja tuhraa etelän kuoleman naamioksi En halua katsoa ja jokin minussa pakenee pinnan alle pimeään, horrokseen Minimaaliminä jää vartioon ja vastaa hätähuutoihin Kontrasti musertaa ja elämä ehtyy jää odottamaan lämpöä joka herättää hyönteiset henkiin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi