Istun sohvalla pimeässä,
tuijotellen seiniä,
aivan yksin,
ei ketään seuranani.
Avaan viinipullon,
otan lasillisen,
ehkä toisenkin.
Otan puhelimeni käteen,
selaillen kuvia sieltä,
kuvia sinusta,
samalla miettien.
Mietin vain missä sä mahdat olla,
mietin minne olet matkalla,
mietin että muistatko edes minua enään,
ajatteletko minua yhtään,
vai olenko täysin kuollu sinulle,
haudattu ja kuopattu.
Sinä kuitenkin toit,
valoa ja iloa,
tähän harmaaseen ja
synkkään elämään.
Olet silti aina muistoissani,
sydämessäni,
enkä unohda sinua koskaan.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
