Kyynelen vieriessä
muisto käsistä hartioilla
halauksesta takaapäin
ehkä suukosta niskaan
Kädet ojentuvat taaksepäin
tuntevat yläselän
ja sormissa hiukset,
silmäkulmasta
nähden niiden tulen
värin jota rakastan
Kyynelen kuivuessa poskelle,
muisto pysyy,
ikuisesti eläen,
kirvoittaen yksinäisyyden hetkellä
lisää menetetyn, mutta ikuisen
rakkauden helmiä
joita ei pyyhi pois
kuin oma kämmenselkä
jos sekään.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
