Sumuinen kesäyö mökin terassin valtasi.
Tyttö paljain jaloin juoksi vierailulle,
ei arvannut mitä tuleman pitää.
Arvoituksellinen matka otti ensimmäiset askeleet.
Ei halunnut suudella ensimmäisenä,
ei ottaa sitä askelta, joka muuttaisi kaiken.
Lopulta terassin kesäyö huumasi molemmat.
Suudelma vaihtui toiseen, kolmanteen,
jotain syttyi sisällä.
Näkivät usein katseiden vaihtuessa.
Kokivat paljon yhdessä, nauraen, hullutellen.
Sitten mikään ei ollut ennallaan.
Tunteet ottivat osansa peliin pieneen särkyvään.
Suunnitteltiin yhteistä matkaa,
mutta kohtalo esti matkan toteutumisen.
Tyttö murtui. Olisi halunnut mukaan, yhdessä.
Seuraa sai muualta ja miettii,
onko häntä enää kun palaa reissusta.
Riittääkö kesän huuma voittamaan kaiken muun.
Tuomaan asiat takaisin sellaisenaan,
ja kun nähdään, ikävä purkautuu.
Jaksaa elää toivossa, miettii menneisyyttä.
Mutta jaksaako menneisyys elää menneisyydessä,
jotta voisi tehdä heistä onnellisia?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi