Muistan ajan ennen sinua.
Ne tunteet ja haavat,
joihin ei oltu vielä keksitty parannusta.
Sitten tapasin sinut.
Muistin miltä tuntuu hymyillä aidosti niin,
että se tuntuu sydämessäni asti.
Pitkästä aikaa tajusin,
mitä onnellisuus on
ja kuinka paljon tämä pieni ihmisolento sitä tarvitseekaan.
Hyväksyit minut sellaisena kuin olen
ja rakastat minua heikkouksistani huolimatta,
ehkä jopa niiden takia.
Kiitos, sillä korjasit tämän rikki menneen sydämen.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi