Ol mi

1

Hyvästit tulevat väistämättä
aina johonkin väliin valo - 
kevättä ei voi estää kaappaamasta
                    avaruusalusta.

Irtaannun kiertoradalta, katoan
avaruuden pimeään, uudet galaksit
siintävät jossakin tuolla.
Jossakin tuolla sinä et enää mitään.

.roger. stop.
.roger. stop.
.roger. stop.

2

Jumanjissa tuulee:
tämä noppa heittää sinut keskelle merta,
tämä pyramidin sisään sargofagiin,
tämä noppa tekee sinusta sarvikuonokkaan
tai muumiovalaan.

                          Käärinliinojen merellä tuulee.
Taisteluhaudoissa tuulee. Lätäköissä tuulee. Porraskäytävissä tuulee.
Kaikkialla tuulee. Ihan kaikkialla. roger. stop.

3

Huonekalukauppojen katalogeissa
kytevät tuntemattomien
eliöiden luurangot.

                    (Tuo näyttää hiukan sohvalta.)

Talvi kiertyy vauhdilla kohti kevättä, 
mutkissa täytyy silti vielä varoa,
etteivät renkaat muutu lakupötköiksi.

Rusakko hyppii pihlajikkoon, nostaa korvansa
pystyyn, vaan ei piilota häntäänsä.

                    (Kuten huomaat, tämä runo ei enäänää sinusta.)
                    (Ikunakunta ei.)

4

Tämä nyt on vain sellaista
sormenpäitten ja kielenkärkikäävän
verryttelyä, yksinkertaisten voimisteluliikkeiden
opettamista näppäimistölle, ei sen kummempaa.

        Jänikset saavat nyt luvan surffailla sinne,
missä siipipeilien hautausmaat täyttyvät lepattavasta valosta
ja hämäristä poluista Sinne-ja-Takaisin.

P u f f  on herännyt.
Se ei ole lohikäärme.

5

Putkiaivoilla putkeen,
aamu on vaakaista sadetta,
lätäkköalueilla hukkumisvaara,
viimeiset lumimiehet taitaa
olla nyt nähty.

Pajunkissat pukkaavat jo turkinvaihtoa,
lumikellojen symbaalit kinastelevat:
- Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.

 Ja valtakunnassa kaikki on enemmän kuin hyvin.