Kaappia siivotessani lattialle vihko putoaa.
Löydän sieltä ajan jossa kaikki valo katoaa.
Oli poissa nauru, ja elämän halu.
Olin lyöty ja oli jäljellä vain tyhjä taulu
Näen kuinka kuivuneet kyyneleet loppuivat.
Sivunkulmasta nään kuinka tipat haihtuivat
En enään itkeä kivun takia osannut.
Masennus oli mut voittanut..
Harmaa vaihtui sysi mustaksi.
Lopulta suru muuttui kuoleman haluksi.
Vapaus muuttui sairaala kierteeksi.
Rentous voimakkaaksi ahdistukseksi.
Kirjoitin tuolloin runon jossa oli kohta:
"päästä kotiin jos et tuskaani poista."
Lopulta siitä selvisin ja rupesin elämään.
Tuskani poistui ja pystyin taas lentämään.
Selite:
Löysin tosissaan vanhan vihkon muutaman vuoden takaisesta vaikeasta masennuksesta josta päätin kyhätä runon :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
