Ojankaivuun tärkeimpiä elementtejä on
maanläheisyys. Oikeastaan siinä pääsee
syventymään asioihin jopa pintaa syvemmältä.
Jos ojasta ei ole minkäänlaista käsitystä,
voi olla hyvä tehdä opintoretki jollekin
joelle tai purolle
miksei myös jo valmiille ojalle.
Tosin pitkän kuivan kauden jälkeisen
ojan tuijottelu ei paljon valaise.
”Opintoretken” voi suorittaa myös kotona.
Tarvitset siihen talouspaperirullan,
sakset halkaistaksesi rullan pitkittäissuunnassa!
– Jos tämä ei onnistu,
voit pyytää joltakin eskarilaiselta apua.
He ovat ammattilaisia
näppäryyttä vaativissa askarteluasioissa–
yhden neljän nappulaparin mittaisen legon,
vesilasin vedellä täytettynä
ja tiskipöydän.
Aseta Lego pöydälle ja talouspaperirulla
ehdottomasti halkaistu puoli ylöspäin
sen päälle siten, että jompikumpi pää
ja nyt saat valita itse kumpi kuhan toinen
– eihän olla tekemässä kiikkua–
on Legon päällä. Asettelussa on tärkeää huomioida,
että se toinen pää joka ei ole legon päällä
on tiskipöydän altaan suuntaan.
Olisi tietysti parempi tehdä koko homma altaassa
ja varmistaa tulpan aukiolo
vesivahingon välttämiseksi siltä varalta,
että kokeilu karkaa käsistä
niin kuin tämän tyyppisillä kokeilla
on taipumus tehdä.
Nyt näiden valmistelujen jälkeen
voit kaataa vettä sinne päähän halkaistua rullaa,
jossa Lego on
ja näet kuinka vesi virtaa
tekemääsi keino-ojaa pitkin.
On tärkeää suhteuttaa
opintoretkien havaintomateriaalin koko
omaan ojaan.
Onhan suuruuden hulluutta
tehdä esim. Kymijoen levyinen oja.
Ymmärtänette mitä tarkoitan..
Jos vastaus oli kieltävä,
on syytä jättää ojankaivu muille.
Ojankaivuun voi karkealla jaolla jakaa
kahteen eri tyylisuuntaan:
- Neitseellisen maan ojankaivu
- Peruskorjausojankaivu
Neitseellisen maan ojankaivu on eritäin
vaativaa aloittelijoille ja harrastelijoille,
joten se olisi syytä jättää ammattilaisille.
Mainitsen kuitenkin kaiken varalta
muutaman tärkeimmän seikan siitäkin.
Ojan päätarkoitus on hyvä pitää
kirkkaimpana johtotähtenä
alusta loppuun
eli
sen tulee johtaa vettä
jostakin jonnekin.
Ojan tulee olla siis tarpeeksi pitkä
ja sen kaato elikkä kansankielellä kallistus
on oltava riittävä ja myös oikean suuntainen.
Hyvä suunnitelma,
välineet
– tukeva lapio esim. Fiskars, kiinalaisia
tulisi välttää, hansikkaat ei pyhähansikkaita,
pitkävartiset saappaat esim. Kontiot joissa on
kiristettävä varrensuu harhalapiollisten varalta,
villasukat ne mummon tai anopin tekemät ovat
parhaat ja aidot, eivätkä kuten kaupan usein
ovat akryylilampaanvillaa ja sen ominaisuudet
ääriolosuhteissa ovat surkeat, lippis, juomaa ei
kuitenkaan missään tapauksessa alkoholipitoista,
ja aloittelijoille rakkolaastaria tukkupakkaus.
ja oikea asenne
takaavat toivotun lopputuloksen,
mutta kuten jo mainitsin
– toistoilla se jonglöörikin
saa pallot pysymään hyppysissä–
tämä työ on parempi jättää ammattilaisille
toivotun lopputuloksen saamiseksi aikaan ja
henkisten sekä taloudellisten vaurioiden
minimoimiseksi.
Sitten käsittelen olemassa olevan ojan
peruskorjauksen. Koska on jo olemassa oja,
joka menee jostakin jonnekin,
niin tämä tyylilaji sopii lähes kaikille.
Ojankaivuun peruskorjauksessa on tärkeää huomioida,
että ojan tulee olla kuiva työtä tehdessä
– jollet usko, voit kokeilla uimarannalla
mättämällä järvenpohjasta hiekkaa
lastenlapiolla sankoon. Muista kysyä
lupa lapselta, jottet joudu virkavallan
kanssa tekemisiin. Kokeilun voi tehdä
myös keittiössä. Särje kananmunia
syvälle lautaselle kuorineen ja yritä
poimia kuoren palaset lautaselta pois
teelusikalla. Perhesovun takia kannattaa
kysyä puolison mahdollisia leipomisaikeita
ja tehdä koe tiskipöydän altaassa
siivoamisen helpottamiseksi–
ellei satu omistamaan ojalapiota toiselta nimeltään
rapalapiota, sellainen iso lapanen jossa on reikiä,
silloin märän ojankin kaivu onnistuu. Tosin eihän
se helppoa ole, mutta mikäpä ruumiillinen työ
sitä olisikaan.
Peruskorjauksen tarkoituksena on siis jostakin
syystä parantaa tai korjata jo olemassa olevaa
ojaa ja tähän pätevät neitseellisen maan
ojankaivun perusteet jotka huonomuistisemmat
voivat kerrata tekstin alusta.
Käsittelen vielä vähän ojankaivuun asennepuolta.
Onhan se tärkeä tekijä ojankaivun onnistumisessa.
Aloita kaivaminen rauhallisesti
ja säästä apinanraivo loppumetreille,
sillä voimien ehtyessä tahto ja raivo
astuvat riviin.
Pidä katse aina jo kaivetun ojan suuntaan.
Se helpottaa työskentelyä, sillä näin näet
tekemäsi työn tuloksen ja varsinkin niissä
tapauksissa, joissa ojan pituuden takia et
edes näe ojan loppupistettä ilman kiikareita
tai kaukoputkea. Loppupäästä ei maa
takuulla karkaa, vaikka et vahdikaan sitä.
Jos taas niin onnellisesti kävisi,
että se karkaisi, olisihan se kiva yllätys.
Loppupisteen tuijottelu voi myös
johtaa hutilointiin. Onhan keskittymiskyvyllä
taipumus herpaantua loppumetreillä.
Ota selvä kiintokohde jota kohti etenet
ja leveysmitta jonka levyistä kaivat
välttääksesi ”juosten kustun” tai
kauniimmin sanottuna taiteellisen vaikutelman.
Syvyydenhän määrittääkin se kaato.
Jos olet unohtanut mitä se tarkoitti,
niin palaa kohtaan jossa käsittelin
neitseellisen maan ojankaivua.
Sitten on vuorossa se filosofinen puoli.
Asenneosio sovellettavissa
meidän joka päiväseen elämään.
Niin ja oja ei ole oja
ennen kuin
siinä virtaa vesi
haluttuun suuntaan!
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi