Nykypäivän rakkaus on vaimonhakkaus,
nyrkki ja hella, välis pikku bella,
veri valuu ja ystävät ei tajuu,
"mitä siellä tapahtuu, onks mitään hajuu?"
Arkipäivää on katkenneet luut,
irronneet hiukset, mustat silmät ja muut.
Mut silti mä sua rakastan, jumaloin ja palvon,
tuskani pakastan ja untasi valvon.
Älä enää lyä, älä enää raiskaa,
älä sanojasi syä ja seinää vasten paiskaa.
Olisitko hellä, jos mä parempi oisin?
Rakastaisitko mua, jos mä laihduttaisin?
Tulee uusi aamu ja herätät mut nyrkeillä,
kyllästät mun aamukahvin keltasella syljellä.
Pyydän anteeksi, olin taas huono,
ei mikään ihme, et aina tulee kuonoon.
Raahaat mut peilin eteen, sieltä katsoo syyllinen,
tiedän oon läski, ruma kappale viallinen.
Mut silti mä sua rakastan, jumaloin ja palvon,
tuskani pakastan ja untasi valvon.
Älä enää lyä, älä enää raiskaa,
älä sanojasi syä ja seinää vasten paiskaa.
Olisitko hellä, jos mä parempi oisin?
Rakastaisitko mua, jos mä laihduttaisin?
Pyydät ja annan anteeks, sovinnoksi syömään,
ei päästä edes eteiseen, kun alat jo lyömään.
Mitä mä tein väärin? Mikä meni vikaan?
Kuristat kaulasta ja vertaat mua sikaan.
Mut mun kehon valtaaki rauhallisuus,
poistuu tuska ja ahdistuneisuus.
Anna tulla kaikki nyt,
en oo hetkeen enää hengittänyt.
Mut silti mä sua rakastan, jumaloin ja palvon,
tuskani pakastan ja untasi valvon.
Älä enää lyä, älä enää raiskaa,
älä sanojasi syä ja seinää vasten paiskaa.
Olisitko hellä, jos mä parempi oisin?
Rakastaisitko mua, jos mä laihduttaisin?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi