elämä?

Maailma juoksee jotenkin outoa tietään

	juoksee 

	    ja 

	  juoksee



kukaan ei ota sitä kiinni

  silti se juoksee

    se ei pakene ketään 

      tai jahtaa mitään

 on kuin juoksisi huvikseen



vaan miksi se kiihdyttää

  aina kun on hetki käsillä

    se sujahtaa ohitse



sillä on varmaan tupsu päässä

  ja paljon papiljotteja

miksi muuten se aina saisi seuraamaan



välillä se tuijottaa tyhjin silmin

  välillä se vangitsee ihmettelyllään

     kaikki mitä minä näen

  on osa tätä juoksua

jokainen Kilaus, sorina, Yskäys

  Jokainen puutunut askel

Kenenkään kuitenkaan sitä määrittämättä



välillä tuntuu että joku tuijottaisi noiden elämän rattaiden läpi

  valjastaisi silmänsä sen keskukseen

näkemättä silti mitään



välillä taas tuntuu ettei se voi olla totta

  että nauru on vain kuulutus

    toistuen eri kielillä samalla naisen äänellä

 

      uudestaan

	ja

        uudestaan



Välillä tuntuu että elämä itsekään ei tiedä

  miksi se tapahtuu

Välillä se on hymy vieraan kasvoilla

    ja empivä pelokas vastaus



Välillä se on kala

  purkka suussaan

haukkoen tietämättään

  huomaamattaan

    jatkuvasti happea



Joskus se kiteytyy mustien timanttien loputtomaan pintaan

  heräten raukeuteensa



liian usein se elää raivossa

  sisimmän turhautuneessa taistossa opittua vastaan



Vaan onneksi sen kulkua

  ei tarvitse tietääkään



onneksi sitä ei tarvitse ymmärtää



  sillä mitä hauskaa



    siinä enää sitten olisi