Kun rakkaus on kirous

Elämä on polkenut paikallaan jo pitkän aikaa.

Tunnet iloa ja surua mutta kaikki on vaimeaa.

Tunne on haalistunut muistoksi menneestä.

Jokainen päivä on hieman harmaampi versio edellisestä.

Mieleni alkaa olla turta ja kipinä sisälläni hiipuu.

Yritän ottaa kaiken irti pienimmistäkin iloista.

Iloinen jutustelu juhliessa piristää synkkää mieltäni.

Kosket hiljaa kämmentäni ja olen kuin naulattu paikalleni.

Mitä juuri tapahtui minulle?

Katson silmiisi jotka kuorivat harmaat kerrokset päältäni.

Näet suoraan sieluuni ja katseessasi on jotain minulle erityistä.

Tartun käteesi hiljaa ja tunnen lämpöni kohoavan.

Nautimme toisistamme estoitta vaikka emme saisi.

Kielletty on kosketuksemme ja kirotut ovat ajatuksemme.

Päätämme unohtaa kiellot ja uppoamme syvälle tunteisiimme.

Nyt on liian myöhäistä lopettaa, sillä himoa on liikaa vastustettavaksi.

Rakkaus kahlitsee meitä ja kiduttaa otteessaan.

Toisiamme emme saa se rikkoisi kaiken rakkaamme.

Nyt rakastamme salaa kiinni jäämisen pelon alla koska emme voi muuta.

Jatkamme kiroustamme hiljaa toivoen että kohtalo meidät armahtaa tai kärsimyksen varjo hiljaa haihtuu pois.

Vaikka tämä kaikki kipu ja sekavuus repivät nyt sieluani en muistoani ja kaipaustani sinusta vaihtaisi pois.

Keeperin sydän on nyt kokonaan Carrien oma, tehdä sillä mitä toivoa hän ikinä saattaa.