Korvatunturin pajalle saapui snadi mies, Snögarin käppänöitä , joku ties.
Kliffasti kumarsi ja duunia kysyi.
Levee smailis pärställään pysyi.
-Moi! Oon Lippakorva, residenssist Snögarin,
Korvatunturilta duunii tsögaisin?
Näin se bamlas, se snadi mies,
joka arvonsa hyvin ties.
-Duunii olis´ joululahjain lastaajana,
tai puhelimeen vastaajana,
bamlas Pukki, hiukan funtsittuaan,
Lippakorvaa mittailtuaan.
-Oon ollu duuniss slurkeiss, partiossa, ja Lumikilla vartiossa! Kuulovartioon mä pyrin, sillä kuulen hyvin. Se ois toiveeni mun syvin.
Pukki hiffas sbulit korvat ja sano näin:
-Jos todella sä luulet,
ett skidien kaikki toiveet kuulet,
riiviöiden myös,
niin Tarkkailija-tonttu olkoon työs!
Nyt Lippakorva onnekas,
se kääpiöistä kahdeksas,
on Pukin tonttu maineikas.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
