Kuolema kävi luonani ensimmäisen kerran jo synnytysosastolla,
itkin ensimmäisen itkuni ja hän siirtyi myhäillen odotushuoneeseen
Hän nukkui lastenhuoneeni katossa ja puhuimme joskus
Hän kertoi auringonkin joskus sammuvan ja kaikkien kuolevan
(Minä pelkäsin)
Yläasteen aikana tanssein hänen kansaaan monet tanssit, tutustuimme.
(Aloinko jo ihastua?)
Harrastin seksiä Kuoleman kanssa.
Muutin kotoa ja vuoden kuluttua Kuolema muutti luokseni.
Hän oli ystävä, rakas sellainen, se johon luotin pimeimpinä hetkinäni.
Hän lupasi odottaa.
(Muutimme erilleen)
Tänään puhuimme pitkästä aikaa, emme kasvotusten kuitenkaan.
Sanoin olevani onnellinen nyt, kerroin rakastavani ja lupasin soittaa kun ikävä kasvaa liian suureksi.
Sillä Kuolema saa odottaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
