Ei sitä tahdo ymmärtää,
kuinka voi ihminen rakastaa.
Erotettuna toisestaan,
kaipuu sydämen nakertaa.
Läheisyys kuitenkin
kaiken uudeksi rakentaa.
Ei jaksais odottaa sitä,
kun syliin saa taas nukahtaa.
Kuitenkin aika armahtaa,
kulkee eteenpäin ja meidät taas yhteen saattaa.
Ikuiseksi toivon tän muuttuvan.
En koskaan päättyvän.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| JuKaLe | Nimetön | 14.10.2004 | 0 | Runo |
| JuKaLe | Sinä... | 6.4.2004 | 3 | Runo |
| JuKaLe | Anonyymi... | 12.8.2003 | 0 | Runo |
| JuKaLe | Sinulle... | 9.8.2003 | 1 | Runo |
| JuKaLe | Onni..? | 23.7.2003 | 0 | Runo |
| JuKaLe | Palaathan...? | 11.7.2003 | 0 | Runo |
| JuKaLe | Enkeli... | 11.7.2003 | 1 | Runo |
| JuKaLe | Mä kaipaan sua... | 10.7.2003 | 0 | Runo |
| JuKaLe | Yössä... | 1.7.2003 | 0 | Runo |
| JuKaLe | keskiyö... | 31.1.2003 | 1 | Runo |