Nimetön

Rakastan sinua.
Silti,
en osaa tulla luoksesi.
Tiedän missä olet.
Silti,
estän itseäni tulemasta luoksesi.
Kaipaan sinua.
Silti,
estän miettimästä sinua.
Milloin rakkaus ei enää riittänytkään?
Miksi en enää usko siihen,
että pärjäisin.
En osaa seurata rakkautta enää.
Sydämeni hiljennän,
joka yö ja aamu
etten vain kuulisi kuinka se kaipaa sinua.
Kuinka minä janoan luoksesi.
Pysyn janoisena,
vaikka tiedän että tarvitsen juotavaa.
Tiedän mitä tarvitsen ja
tiedän mitä haluan.
Silti en osaa tulla luoksesi.
Milloin aloin pelkäämään rakkautta?
Nytkö minusta tuli pelkuri?
Niin monta unetonta ja itkuista yötä.
Lupailin itselleni ja Jumalalle
Ei enää,ei enää.Nyt tämä loppuu.
Silti jatkoin.
Ja nyt.
Kun sydän tahtoi yli rajojen.
Kun sydämeni oli kyllin vahva taistellakseen.
Uskoin,
ettei rakkaus riitä.
Enkö enää usko rakkauteen,
vaikka juuri se ajaa sydäntäni luoksesi.
En suostu sitä uskomaan,
vaikka en sitä voi paetakkaan.
Kätken sen.
Kunnes on liian myöhäistä..

"Kai minä joskus kaipaan sinua...
Kai,minä joskus kaipaan sinua.."