Niin monet kerrat kuljin tyhjyyden läpi asunnossamme.
Vaaleat seinät näyttivät mustilta kuin yö.
Yritin saada sinuun yhteyden, mutta olit aina poissa, vai olinko minä?
Väistimme toisemme näkymättömästi.
Riipun suhteemme kuolleissa kulisseissa tietäen,
ettei mikään enää palaa ennalleen.
Tässä huoneessa vetää ja katosta sataa lepakoita.
Me emme ole missään näin yksin kuin toistemme vieressä.
Uin kanssasi sieluttomassa valtameressä.
Valehtelivatko tähdet meille?
Uskoimmeko me liian suureen?
Olen kulkenut monet polut etsien itseäni.
Nyt tiedän, ettei paikkani ole ainakaan täällä sinun kanssasi.
Turhan kauan asutin itseäni vieraassa sydämessäsi.
Nyt on aika lähteä.
Älä katso minua kuin tekisin jotain väärin.
Osaisinko kuitenkaan valita oikeita sanoja?
Olen aivan yhtä onneton kuin sinäkin tässä hetkessä.
En haluaisi sinun näkevän kyyneliäni, ne paljastavat minusta liikaa.
Luulin pystyväni vahvempaan suoritukseen.
Katseesi saa minut kuitenkin pelkäämään lähtöä.
Suljen oven perässäni hyvin varoen.
Kuin sen paiskaaminen hävittäisi koko menneisyyteni pois.
Elämä antoi minulle sinun näköisesi muiston.
Vaaliin sitä silkkipaperiin käärittynä.
Loittonevat askeleeni kaikuvat harmaissa kivikortteleissa.
Aikainen aamu-usva piilottaa elämämme kauas jälkeeni.
En rohkene katsoa taaksepäin.
Kiiruhdan askeliani…
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella kaunista :)