Pakotie

Herään aamulla vierestäsi.
Likaiset lakanat kiertyneenä vartaloni ympärille.
Sydämeni tyhjyys valvotti minua taas.
En muista eilistä, enkä kai huomistakaan.
Aurinko maalaa vaaleat hiuksesi ja kasvosi pehmeät muodot.
Sen lämpö lämmittää kaulani, olkapääni,
mutta mieleni se jättää jääkylmäksi.

Jokainen yö seuraa toista.
Jokainen ottamani askel vie kaksi taaksepäin.
On kuin huutaisin tyhjään metsään kuullen vain oman kaikuni vastaavan.
Verhot silmieni edessä etsin hädissäni pakotietä.
Avaamani ovet lukittuvat selkäni takaa.
Ja minä vannon; tämä ei tunnu hyvältä!

Heräät koskettaen poskeani
Tunnut samalle kuin aina ennenkin, mutta et kuitenkaan.
Rakastunut kosketuksesi saa sieluni verestämään.
En tahdo.
Tämä päivä tulee olemaan kuin aiemmatkin.
Huomista en pysty edes ajattelemaan.
Haluaisin pois tästä rappioituneesta karusellistä.

Jokainen päivä vaihtuu iltaan.
Kähentynyt ääneni ei jaksa enää huutaa tuskaansa.
Sormeni kouristelevat haluten pois luotasi.
En enää tiedä kuka olen tai mistä tulen
Kaikki hetkemme ovat ajautuneet pois sydämestäni
ja olen pahoillani, etten pysty parempaan.

Jokainen yö seuraa toista.
Jokainen ottamani askel vie kaksi taaksepäin.
On kuin huutaisin tyhjään metsään kuullen vain oman kaikuni vastaavan.
Verhot silmieni edessä etsin hädissäni pakotietä.
Avaamani ovet lukittuvat selkäni takaa.
Ja minä vannon; tämä ei tunnu hyvältä!