Hei sähikäinen
Mikset sinä enää puhu minulle. Mihin katosi se vuoden takainen lapsi ja sen rikkinäiset farkut ja lauseet. Mihin katosivat ne epätoivoiset haaveet, mihin hukkasit sen nätin viattomuuden, hämärän mielen?
Ja vaikka kuinka luvattiin, että ei kadota, aina vaan rikottiin ja vannottiin ja rikottiin, yhtäkkiä kai kyllästyttiin.
Kyllä minä ymmärrän reiän sinun sydämessä, kyllä minä näen ne kyyneleet hautakiven juurella. Eihän ketään voi syyttää ikävästä.
Mutta voihan se huomata. Voihan sen huomata, miten toinen muuttaa itseään laihaksi ja kauniiksi ja tahtoo sinun kainaloon ja pysäyttää ajan siihen.
Voihan sen nähdä, että toinen on huolesta riksraks, eikä jaksa enää ottaa mitään uutta vastaan.
Mutta ethän sinä ollut kuulemassa, kun minun sydän nyrjähti paikoiltaan. Ethän sinä ikinä.
Tajua, sinä olet toisen ensirakkaus ja toinen pitäisi sinun kädestä kiinni maailman reunalla, ennenkuin pienen hetken päästä oltaisiin niin v a p a i t a, ja ihan kohta vaan historiaa. Hymy huulilla.
Etkö sinä voisi edes valehdella, ihan vaan kerran viikossa.
Mikset sinä puhu minulle, rakas sähikäinen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viimeisten sanojen jälkeen ajattelin vain et
'oonko lukenut ikinä mitään näin hienoo. Mitään näin järkevää. Perkele.' tää on suosikkeihin kuuluva ^^
Wau! Upeaa tekstiä suoraan sydämestä. Uppouduin tähän täysin ja tuntui, että kaikki pysähtyi. Kursiivi toimii koko runon ajan ja tuntuu, että sen kuuluukin olla siinä. Rivitystä olisin ehkä toivonut mutta ei silläkään väliä koska tämä toimi näin.
Tyttö olet luonut jotain todella hianoa!
En tiedä oliko koko runon tarkoitus olla kursivoituna, mutta eipä tuo kummemmin haitannutkaan.
Jotenkin pysähtynyt tunnelma. Olisin jaksanut lukea vaikka kuinka pitkään, uppouduin ihan kokonaan toiseen maailmaan, enkä olisi millään halunnut tulla pois sieltä. Tämä on taidetta, enkä voi järjellä käsittää kuinka ihmeessä joku osaa kirjoittaa näin ällistyttävän hyvin. En osaa muuta kuin pyöritellä päätäni.
Menee suosikeihin ehdottomasti.
Hyvää syntymäpäivää sinulle.
'Voihan sen nähdä, että toinen on huolesta riksraks, eikä jaksa enää ottaa mitään uutta vastaan.
Mutta ethän sinä ollut kuulemassa, kun minun sydän nyrjähti paikoiltaan. Ethän sinä ikinä.'
Voi herrajumala kun on hienoa ja taitavaa tekstiä. Todella kaunista. Tuli pala kurkkuun.
Ikävästä voisin minäkin itkeä lukiessani tätä.
Oikeasti, kosketit syvältä.
<3
Tää oli upea.
aito ikävä näkyy tästä runosta,
sen takia se ehkä koskettaakin.
Anteeksi -kun jaksan mä tästä kotiini kävelen ja jossain sä tulet mua vastaan