Tälle tunteelle ei ole nimeä
seinällä vain pelkkää sotkua
Ikkunakin on ihan huurussa
ei silmäni näe mitään
Sokeripalakaan ei sula sateessa
sittenkään lunta ei ollut
Taivaskin oli yhtä harmaa
milloin voisi näkyä valoa?
Avaruuskin on liian kaukana
tähdethän lentävät yksin
En voi kävellä sinne
ei jalatkaan toimi
Poika lennä luokseni
kerron että kaipaan
Ai niin ethän sinä voi
kuolema sanasi mykisti
hautasi oli musta
lintukaan ei voinut siipiä levittää
Kirjan sivutkaan eivät näytä
muste kului pois
Lehdet tippuivat
oli tullut syksy
Nimetön tunne
se vain jatkuu
Miksi en edes muista
että synnyit toukokuussa
Selite:
Millan pyynnöstä kirjotin ja en kadu :)
Mutta runon omistan sille kelle se kuuluu..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa, juuri tätä tarkoitin! Runous on terapeuttista: sekä lukijalle että kirjoittajalle.
Koskettavia ajatuksia ja tunteita <3
Haluan kumminkin sanoa, että jalkasi toimivat siinä missä muidenkin kädet ja jalat.
Älä aliarvoi taitojasi.
Voi ihana!
Sivut