Totuuden erämaa

Usvan piirtyessä pellon reunoille,
hiipii tajuntaan himmeä totuus.

Todeksi luultu
harhailee sumun lailla,
uskomatta itseään.

Luulee tulleensa petetyksi,
uskoo, toivoo, luottaa,
mutta ei unohda.

Totuus irvistelee ladon takana,
valheen pitäessä vielä narrinaan
vihjaillen viehkeästi.

Keho kiertyy kuivaksi,
tajunnan herätessä.
Rutikuivaksi puserrettuna
hengitys on vaikeaa.

Mahdotonta olisi hukkuneena jatkaa.