Takerrun tähän hetkeen,
tähän päivään,
tai vielä eiliseen.
En haluaisi edetä enää sekuntiakaan.
Niin keskeneräinen on olo.
Kuulen huutavani,
-seis!
Minne mennään ja mitä vauhtia?
Täytyykö tyytyä tähän tietämättömyyteen,
joka ei tunnu johtavan mihinkään.
Pysähdyn miettimään;
mitä onkaan hän vailla, ja miten siihen päädytään?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minulla tuli nyt silmieni eteen stop :o
Jotain nättiä vaikka hyvin katkeraa.
Pidän kovasti!