Olet yksi niistä,
joiden halveksiva katse saa maailmani sortumaan
Lämpimän hengityksesi alla häpeän etten ole kuitenkaan tarpeeksi Tietäen olevani tässä ainoastaan korvatakseni sen niin paljon paremman Ei, en välitä vaikka et rakastaisikaan ikuisesti mutta pitäisit minua edes ihmisenä Koska itse en aina pysty siihen Tuijottaessani säröilevän peilin pintaa, enemmän kuin mitään, haluaisin unohtaa luomasi raamit, joihin en enää saanut itseäni sopimaan ja sen täydellisyyden, jota en milloinkaan tainnut saavuttaa Näiden itsesyytösten ja säälin keskellä rukoilen, että riittäisin pienen hetken ajan Jos en sinulle niin edes itselleni
Selite:
Tiedän että en tule milloinkaan riittämään sinulle, mutta saisin edes lisää itseluottamusta ollakseni tarpeeksi hyvä itselleni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä ja koskettava on runosi sydän. Mä vain aina ahdistun, kun luen kuinka ihminen kokee itsensä riittämättömäksi rakkaussuhteessaan. Se on niin väärin, kun jokainen on nIIn ainutlaatuinen ja erityinen ja juuri sille rakkaimmalle pitäisi sitä olla. Jokainen on sen ansainnut. Elämässä kaikki vain ei ole aina niin oikeudenmukaista.
On typerää tulla ilmoittamaan "sait mut sanattomaksi", koska kuitenkin on niin paljon sanottavaa ja täytyy silti kertoa kuinka loistavasti olet taas kirjoittanut.
Sä oot mielettömän hyvä kirjoittamaan, en mä voi sanoa muutakaan. Älä heitä lahjojasi hukkaan, kirjoita kirja, menesty ja jaa nimikirjoituksia parhaana runoilijana vuonna minätahansa. : )
Tsemppiä ja
kiitos että saan lukea jotain näin hienoa. ♥
Rupesi itkettämään, koska pystyn samaistumaan joka sanaan. Heti alku oli sellainen, joka varmasti jää aivoihini kummittelemaan. Hienosti sanottu.
"Tuijottaessani säröilevän peilin pintaa,
enemmän kuin mitään,
haluaisin unohtaa
luomasi raamit, joihin en enää
saanut itseäni sopimaan"
tuo on toinen lempikohtani, kolmas on kaksi viimeistä kappaletta. Oikeastaan siis laitoin melkein koko runon lempikohdikseni. Oli hieno.