Yksinäisyys
yhtyneenä hiljaisuuteen
halu tuntea sinut minussa.
Väsyneenä ikävästä
kävelen sanattomana päiväni.
Näyteikkunat elämässäni
peittävät tunteeni sinulta
etkä tiedä mitä tunnen huomenna.
Enkä minäkään näe
verhon taakse huomiseen.
Jospa tällä kertaa
olisimme jotain pysyvää
Annan itselleni luvan
tuntea ihmisyyden heikkouden
mutta vain tämän kerran.
Minun sieluni
on jotain liian arvokasta
jotain liian särkyvää
että sen voisi luovuttaa toisen kerran.
Ihoasi kynsieni alla
veri siihen sekoittunut
niin tiedän sinun tuntevan
minut ihollasi.
Tuoksusi vaatteissani
niistä se on kadonnut.
Huulesi huulillani
ja niin minä tiedän olevani
onnellisempi kuin koskaan.
Sade itkee puolestani
menetettyjä kyyneleitä.
Enkä minä kuitenkaan
usko enää satuihin
jotka saivat onnellisen lopun.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno! Toivotonta ja haurautta, hienoa kauneutta!!! Mikä tunnelma <3!
Hienoa runoutta. Hauras mutta silti niin..
*en osaa kuvailla
Tosi hieno