vesi tippuu pitkin kaivon seinämää.
sen hiljainen sointu kaikuu läpi pimeyden.
laskeudun kaivon pohjalle,
luoksesi.
istun viereesi,
ja suljen sinut syliini.
kyyneleet valuvat silmistäsi,
itken kanssasi.
huudat äänesi käheäksi,
haluaisin huutaa puolestasi.
pian, joku ojentaa käden.
pelastan sinut
sinut?
meidät?
mutta kaivossa on vain, minä
vai minä,
vain minun kyyneleeni,
vain minun huutoni, joka katoaa hiljaisuuteen.
hymyilen
kosken kättäsi,
mutten tartu siihen.
kiitos, mutta pian,
joku laskeutuu luokseni.
odotan, odotan,
mutta tiedän,
kukaan ei ole tulossa.
Selite:
tätä on ehkä hankala ymmärtää, jollei ole kuullut sitä yhtä vertauskuvaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
