Minulla oli käytössäni värikynät.
punainen, sininen, keltainen.
auringon minä kapinoiden väritin sinisellä
taivaan keltaisella
mieltäni osoittaakseni
piirsin taivaan yli punaisen viivan
mutta samalla
kapinoidessani, uhatessani
painaessani, huutaessani
peilasin itseäni sinun peilistäsi.
Minulla oli käytössä vesivärit
sekoitin vihreää, ruskeaa, oranssia.
Maalasin ulkona keltaisen taivaan ruskeaksi
auringon kateudesta vihreäksi
oranssilla sotkin peilisi
mutta samalla
nauraessani, kiljuessani,
nyrkkiä puidessani, muuten vain ollessani
huomasin sotkeneeni samalla oman peilini.
Nyt minulla on käytössäni vain lyijykynä.
Harmaata, harmaata, harmaata.
Nykyisin piirrän suuttumukseni puhtaalle paperille
ja peitän kaikki peilit.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä Puna(sini-kelta-vihreä-ruskea-oranssi-harmaa)inen lanka tässä runossa on ihan mieletön.
Aurinkokin on kateudesta vihreä.. se laitetaan aina loistamaan kultaisena ja onnellisena, onneksi auringollakin on huonoja päiviä.
Tämä nyt vaan on niin hieno. Toiset ihmiset ovat meidän peilejämme: saamme omasta toiminnastamme palautetta heiltä. Ei sitä parane peittää, kohta ei tiedä itse millainen oikeasti onkaan.
persoonallinen, todella persoonallinen ja vahva runo. Sellainen agresiivinen pettymyskin. En oikeen tajunnut runon sanomaa. Mutta tämä oli todella hieno.
Mahtavaa <3