Kevään kutoja

Sain lahjaksi muistikirjan kun täytin kymmenen... (ja tämä on ihan totta, kliseisyydestään huolimatta!) Runoja riimeillä ja riimeittä löytyy kohta 20 vuoden ajalta. Niitä lueskellessa kyllä tulee itselle sellainen olo, että on tainnut jossakin vaiheessa mennä päiväkirja ja runokirja mielessäni sekaisin. Osa tänne päätyvistä tuotoksista on siis vuosien takaa, osa aivan vasta päähän pulpahtaneita pakotteita. Elämä on niin runollista, että välillä tarvitaan proosaa! Vai miten päin se nyt menikään...