siinä

haavani arpeutuneen
en huomaa
taivas putoaa niskaan
tosi suoraan
minun päälleni sadetta kosteaa
enkä kuivaa tai kuivaannu kuitenkaan

minun käteni
sinun kurkullasi
minun toinen omallani

laa laa laa tähtii on niin paljon, missä taivaanranta
aa aa aa kuolema saa koittaa, joku viulua soittaa

EIKÄ NE TAHDIT REPEENNY
mä en aukeennu
KUKA KATSOO MINUA NYT
se on hävinnyt

eikä kysytä suoraan

mä oksennan päin kiviseinää
kun kukaan ei nää
mä tartun puhelimeen
mitä sillä teen

osaatko yhdistää
osaatko
tavata
minun
ni-
me-
ni
tahdotko minun oppivan sinun nimesi

ketään en kaipaa kuka sut saikaan
tahdon tarttua taikaan tahdon maailmaan

ETTEN OLLUTKAAN
ETTEN VOINUTKAAN
käsitellä
sitä
ilman minua

missä mä oon mutta aurinkoon
on liian pitkä aika
liian pitkä matka