Kulkien vasten tuulta,
väsyen nurmiseen mäkeen,
kirjoittaen taivaan pilvistä
utuisen harmaan säkeen
Ollen ainoa korsi
keskellä ikuista heinää,
valo ilmassa taittuu,
eikä tyhjyyteenkään nää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija Vihkopinonpinnari
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.2.2008
Viimeksi paikalla: 3.7.2016 14:27
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Pessimisti ei pety mutta suuttuu kuitenkin.
Valoa
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Vihkopinonpinnari | Lehdet | 19.8.2010 | 3 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Syksylle, ja eräälle toiselle | 3.9.2008 | 4 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Hiukan pahantuulinen runo | 17.7.2008 | 14 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Valoa | 17.5.2008 | 4 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Olen | 15.4.2008 | 5 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Yksin | 29.3.2008 | 6 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Kuppi | 20.3.2008 | 4 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Etäisiä hetkiä | 11.3.2008 | 8 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Aamu | 22.2.2008 | 6 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Rauha | 13.2.2008 | 2 | Runo |
Kommentit
Ah, niin kaunista ja ihanaa, nyt en muuta päähän mahtumaan saa. Meet suosikkeihin. :)
Haikean kaunis.
Haikean kaunis runo yksinäisyydestä.
Kannatteli hyvin ja niin kuin sanottu, aamun helmiä tämä! Väsyen elämään, jonka loppuun ei nää. Tässä oli sitä jotain mikä sai mielenkiinnon herämään ja jätti mietteisiinsä.