Hiljainen on merenkäynti,
kuiskaus lintujen laulu.
Tyyni tuulen suhina puissa.
Rakas mummo, olet ikuisesti poissa
Pääsit vihdoin lepäämään,
ikiunta nukkumaan, rinnalle rakkaan miehesi.
Rauhallinen on sielusi.
Vain me täällä ikävöimme, suremme.
Tietäen, on sinun nyt hyvä olla.
Et tunne enää kipua sairastelustasi,
tuskaa menneitä muistellessasi.
Enkelit kuljettivat sinut läpi elämän,
tiesithän sen?
Enkelit kulkivat rinnallasi läpi elämäsi.
He viimeiseen matkaan sinut saattelivat,
silloinkin rinnallasi pysyen.
Me muistamme kuinka silloin, kun olimme pieniä,
aina muistit meitä kauppareissuilla,
toit suklaarusinoita ja grandimehujäätelöitä.
Kuinka aina meitä rakastit,
lohdutit ja halasit.
Nyt on aika sinun mennä,
taivaan kotiin lentää.
Mene vain, rauhassa.
Joskus aina tuulen mukana,
kevyesti meitä kosketa,
hipaise hellästi poskea,
olkapäätä purista.
Lepää rauhassa, rakas mummo!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Paljon kertova runo.
Muistot onneksi auttavat surussa!
Otan osaa.
Kaunis ja lohdullinen.
Paljon kertova runo.
Muistot onneksi auttavat surussa!
Otan osaa.
Kaunis ja lohdullinen.