Niskassani,
hiusteni alla
kätesi vaativat.
Huulillani,
halukkailla kasvoillani
sormesi tanssivat.
Ojentaisinko
itseni
kylmällä lattialla.
Antaisinko,
ajatusteni harhailla
hetkeksi itseni kadota.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija Daisy Kurki
nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 16.11.2003
Viimeksi paikalla: 6.10.2021 14:38
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Runoilijan kuolema Mistä runoilija runoilee, runoudesta tietenkin. Rakkaudesta. vihasta, surusta sielunsa tuskasta. Elämä on runous. Runoilija näkee runoutta. Puiston pahanhajuinen irtolainen. kivisen kadun ilolintu. Kurvin arvaamattomat piripäät. Heistä kaikista, runoilija löytää runoutta. Ja kun runoilija kuolee mitä jäljelle jää. Sanoja servetissä, tupakka-askin kyljessä. Sanoja vessapaperissa, lehden sivuilla. Sanoja paperilapuilla. Ja tuhansia hänen kaltaisiaan, runoilijoita. Runous ei kuole koskaan. Daisy Kurki
Nimetön
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Daisy Kurki | Kaikki ne sanat | 2.11.2020 | 0 | Runo |
| Daisy Kurki | Nimetön | 18.9.2011 | 3 | Runo |
| Daisy Kurki | Kierrätystä | 21.7.2010 | 3 | Runo |
| Daisy Kurki | Nimetön | 21.7.2010 | 1 | Runo |
| Daisy Kurki | Nimetön | 11.6.2010 | 8 | Runo |
| Daisy Kurki | Nimetön | 5.12.2009 | 4 | Runo |
| Daisy Kurki | Nimetön | 27.10.2007 | 2 | Runo |
| Daisy Kurki | Kesytys | 6.7.2007 | 1 | Runo |
| Daisy Kurki | Pesä | 10.5.2007 | 3 | Runo |
Kommentit
Mieleni kysyy, onko tilanne puhujan mielestä sittenkään kaunis. Vaativat kädet, kylmä lattia ja erityisesti itsensä kadottaminen saavat pohtimaan, mitä hän onkaan vailla.
Runo riipaisee myötäelävää sydäntä syvältä. Elämä voi olla raakuudessaan kaunista, ja päin vastoin, mutta missä on sen arvo?
Sähköistä aistillisuutta väreilevä runo.
Hieno kokonaisuus. Pidin!
hieno tunnelma
Mieleni kysyy, onko tilanne puhujan mielestä sittenkään kaunis. Vaativat kädet, kylmä lattia ja erityisesti itsensä kadottaminen saavat pohtimaan, mitä hän onkaan vailla.
Runo riipaisee myötäelävää sydäntä syvältä. Elämä voi olla raakuudessaan kaunista, ja päin vastoin, mutta missä on sen arvo?
Sähköistä aistillisuutta väreilevä runo.
Hieno kokonaisuus. Pidin!
hieno tunnelma