Joulu lähestyy
ja rakas
vaikka minä kuinka pyristelisin
en saa sitä ajatusta
pois mielestäni
Isompi peitelty
unirasun kanssa
suloisesti unten maille
minä rinnat pakahtuen
tuskissani
sinä tuomassa pienmpää
malttamattomasti huutavaa kääröä
aterialleen
puhtaissa vaipoissaan
Ahnaasti hamuillen
hän löytää huulillaan rintani
kuin magneetti
tarttuu nänni kitalakea vasten
jäät siihen ja hymyilet:
isänsä poika
Ja minä pyydän sinua
tuomaan vielä lasillisen vettä
sekä suojan toiseen rintaan
joka vuoroaan malttamattomana odottaen
valuu lämmintä maitoa,
äidinkermaa, kuten sinä sanot
Jatkamme ruokahetkeä
rintaa vaihtaen
maaten raukeina sohvalla
torkahtaen lopulta
molemmat
Rinnan pudotessa
lämpöistä maitoa täyden
unisen pienoisen suusta
sinä
peittelet meidät hellästi
sydän rakkautta täynnä
Ei sinulta
mitään enää puutu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi