Usko

Sanoitin sisimpääni toiselle luottaen avainnauhan hänelle.
Annoin palan sieluani
Ripottelin murusia tielle, jotta ne voisi poimia talteen,
paikkaan parempaan.
Kulkija noukki kaiken, ottaen itselleen palan annetusta rakkaudesta,
liittäen avainnauhaan arvoikkamman.

Se vietiin pois, murrettiin lailla jäänmurjatan.
Haudattiin tunnettu tuntemattomaan, jälkeen jäi vain tyhjyys.
Tyhjä on peili, jolta vietiin kehys.
Haudattiin tunnettu - jätettiin tuntematon satuttamaan tyhjyyttä.
Ei uskalla elää, peittää sisintä vale kehyksiin.
Hajottaa kaiken, välittämisen, uskon, luottamuksen.

Sanoit muuta, uskoin toiseen.
Halusit olla itsenäinen vahvoine panssari kuorinesi ja olit myös sitä.
Välitin, annoin, lahjoitin. Kerroin maailmalle sanoja,
kirjoitin kirjaimia, muodostin lauseita.
Panssari kimmoitti takaisin viestit.
Olin riittämätön kirjainten muodostuksessa, sanoma ei edennyt.

Riittämättömänäkin tiesi, yrittäminen kannattaa,
saattaa tuottaa hedelmää.
Aika ei tapa, se kuluttaa.
Uurtaa uriaan järkähtämättömän kiveen luoden uria uusia.
Vedenpaisumus ottaa vallan.
Saattaa olla, että vesi etenee kohti uraa.. Luoden kahdesta yhden.