Päivä pyyhkii pimeyden pois,
se tappaa yön valollaan,
pakottaa illan väistymään.
Luo maahan säteitään,
herättää, kaiken, herättää.
Yö peittää silmänsä, suruiset
se ei enää nää, ei meitä nää,
kun toisiamme syleillään,
suudellaan, hyväillään,
kuin päivä meitä valollaan.
Yö tappais kaiken pimeään,
älä päivä, katoa minnekään.
Kanna meitä siivin auringon,
sen sätein kultaisin.
Yöhön asti ainakin.
Selite:
Joo, tylsyys iski.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
