Ei ne hiljaset mitäänsanomattomat kadut
Ei ne varjot iltapimeällä
Ei ne tomut jaloissani,
joita olen iäisyyden kerännyt
näiltä tunnottoman hiljaisilta kaduilta.
Mutta ne ilosta juoksevat lapset leikkipuistossa
Ne tanssahtelevat parit koulun päättäjäisissä
Ne auringonlaskua ihailevat parit rantatiellä,
täynnä sympatiaa ja ymmärrystä
Rakkauden jumalattaria.
Mutta Minä,
kylmältä tuntuvana seison
Veri ei kierrä kehossani yhtä punaisena,
puskevalla voimallansa kuin ennen
Ja kukaan ei ole kannattelemassa minua
kaatuessani polvilleni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoja sanoja ja sitäkin kauniimpia lauseita. Kaunista tekstiä. :)
Kaunis runo, kuulostaa ni tutulta <3 Kiitos arvostelusta <:
sydäntä raastavan kaunis <3