Sanat lentelivät viiltäen kuin hiekkamyrsky hioen kaiken säilymättömän altaan.
Yksi sana tuhansista ja jäljellä ei ollut muuta kuin molemmin puoleinen tietämättömyys.
Hiekka sokaisi silmämme.
Kyyneleet olivat hiekkaa,
joka raastoi sydämeeni asti.
Sokea ei löydä vastauksia katsomalla.
Yön viimeisinä tunteina sydämeeni pisti.
Kesä.
Aamulla kun heräsin minulla oli kylmä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi