Tulee ikävä
Niin kova ikävä,
että tuntuu kuin sydän olisi mennyt sirpaleiksi,
eikä se koskaan tule ehyeksi
Kaikkia siruja kun on mahdotonta saada paikoilleen,
niin pieniksi ne ovat menneet
en tule koskaan kaikkia löytämään
Mutta ne jotka löydän,
tekevät kipeitä haavoja sormiini,
joten en edes halua niitä poimia
Sattuu.
Selite:
Osan alusta kirjoitin jo 16.10. junassa. Se oli heti sen jälkeen kun olin lähtenyt äitini luota. Olimme käyneet eläinlääkärillä "nukuttamassa" vanhan ja raihnaisen koiramme, ja olin todella surun murtama. Jatkoin runoa, sekä korjailin ja muokkasin sitä nyt myöhemmin. (28.11.2006)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
