rinnassa pientä
hentoa ikävää
se kaihertaa
hetkeksi häviää
talven kylmyys
ihooni tunkeutuu
kaipuuni arkana
luoksesi harhautuu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
rinnassa pientä
hentoa ikävää
se kaihertaa
hetkeksi häviää
talven kylmyys
ihooni tunkeutuu
kaipuuni arkana
luoksesi harhautuu
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Kuinka paljon onkaan rinnasasi sitä kaihon arkaa ikävää<3
Kaunis ja koskettava runo<3
Runolla on se ainutkertainen sielukkuus tuntea. Tähän on helppo samaistua lukijankin - sillä ikävä on kaipuun sisko, ja se pitää elossa.
Hyvin hento otsikko, joka pistää lukijankin käsittelemään runoa hellästi.
Tää on hieno runo. Varsin tunteikas.
Sivut