Ystäväni kuunnelkaa, nyt jättää täytyy satumaa!
Sotilaat univormuissaan ratsunsa tänne karauttaa
Eivät lapsemme pysty sotain keskellä varttumaan
siis menkää pian, kaikki välttämätön pakatkaa
Metsän asukkaat pakenevat kauhuissaan
auringonvalo vaihtuu savuun sakeaan
Surullisina katsovat metsän vanhat puut
kun satumaista vanhin nyt autioituu
Peikonkin silmiin kyyneleet tulvahtaa
kun susien johtaja ulos tuskaansa ulvahtaa
Auringon painuessa viimeisen kerran vuorten taa
itkee satumaa kadonnutta vapauttaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oih miten suloinen, vaikka sanomaltaan niin surullinen..
Ihania satuja koskevia runoja niin tämä kuin ylempikin :)