Viimeiset Sanat

Lähtösi jälkeen, oven hiljaa suljen.
Sinun tuoksusi ilmassa, sanojesi
viimeisten heikko kaiku seinillä.

Hämärään katoaa selkäsi, lähtösi
varjo ovisilmässä - hetkeksi
epäillen pysähdyt portaille.

Montako sanaa tarvitaan jäähyväisiin,
enemmän kuin siihen että jäisit?

Juuri äsken oven suljin, jo nyt
ikävä seiniltä mustana aaltona
ylleni valuu. En jaksaisi edes
itkeä, istua tai hengittää.

Jos voisin vain tässä maata, lähtösi
hiljaisuuteen iäksi kadota.

Onko sillä väliä, sanoitko nähdään
huomenna, ensi viikolla, ensi
vuonna vai seuraavassa elämässä?

Se on silti ikuisuus, liian pitkä
aika yhdenkään kellon mittoa -
aivan liian pitkä matka kulkea.

Tämä talvi on pelkkää räntää,
ei askeleistasi jää jälkiä
seurata.

Mutta minä tiedän minne menet,
tiedän kenen oveen seuraavaksi
koputat.

Niin väsynyt odottamaan, tunteja
laskemaan ja toivomaan.

Voin sen nähdä, hänen hymynsä ovella
ja silmiensä lupauksen kun astut sisään.

Se on niin helppoa ja vaivatonta, ei
mustia varjoja hänen eteisensä seinillä.

Kaikki se sinusta, mikä on hyvää ja kaunista,
rakastamisen arvoista - taas ensi yönä
hänen sängyssään.

Ja kaiken sen muun sinusta, sinä jätät minulle -
yksinäni yli yön kantamaan.