Ilta luo varjojaan
yksinäisten ihmisten kaduille
kello rientää
ja vastaantulijat katoavat
kapakoihin
yksitellen
Kukaan ei katso silmiin
joskus joku mies
katsahtaa taakseen
kääntyäkseen jälleen pois
Valot ovat houkuttelevia
Pubien musiikin pauhutessa
hiivin varjoissa kuin kissa
välillä istahdan kivetykselle
polttaakseni tupakan
Näinä yksinäisinä hetkinä
kaiken sen äänten, valojen
ja värien sekamelskassa
on irrallaan muista
hämmentyneenä ehkä, mutta onnellisena
Ohi kulkee silloin tällöin
joku muukin yksinäinen
heissä on outoa kohtalokkuutta
Savuke palaa loppuun
huomaamatta
Jalat tahtovat vielä kierroksen
kadut saavat viedä
Askelteni kaiku
ympäröivien betonitalojen seinistä
muiden äänten vaimetessa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sanasi käy yhä eteenpäin.
Tuo sivullisuuden tunne on kovin tuttu, olet kuvannut hyvin.
Upeasti tulee tunnelma kaupigin äänet ,tunnelma ja ulkopuolisuus... Taidolla kirjoitat ihastelen upeaa
hienosti vangittu tunnelma ja
ohikiitäviä hetkiä!
runosi erilaiset ominaisuudet
hyvin kuvaat yksinäisyyttä,orpoutta
autioitumista
ontoutta
Runosi on hyvä!!!
Punainen lanka säilyy hyvin läpi runosi, vaikka se onkin pitkä. Pidin todella paljon! Sopi vielä oikein hyvin tällaiseen viilenevään syysiltaan tämä runosi. :)
upea tunnelma -runo, kauniita säkeistöjä! (: