Hiljainen aamu
Villasukkien vaimea askellus
päätyikkunassa vieno kajo
kohta se nousee
Suihkussa muistan
taas sinut
ja olemassaolosi
vesi sekoittuu
kyyneliin
Nyt se jo nousee
sieluun saakka
yltämättä
Seitsemän tienoilla
alan vuotaa
verta ja kirjaimia
Pukeudun pinkkiin
sisällä on mustaa
Poltan savukkeen
kahdeksanneljätoista
Sinä. Olet. Poissa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
voimakas hyvä runo
Vaikuttava Tunneruno.