peiton alla, kuitujen välissä tähtitaivas
minä olen yksin alla suurimman pimeyden
rukous hälvenee kuiskaukseksi yöhön
jumalat vaikenevat edessä
särkyneiden
kituvat sydämet
kylkiluiden takana teljettyinä
kun ihmisen ääriviivat vaipuvat unohduksiin
puhutaan elämän ja kuoleman tanssista
yhteisistä hetkistä joita
pois ei anneta
äärettömien planeettojen
miljardien galaksiryhmien, tähtikuntien
joku ihmeen atomihiukkanen, sinä ja minä
kaipaus, joka jossakin siellä tyhjiössä asustaa
minun sängyssäni, niissä kyyneleissä tyynyn päällä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
