Vielläkin
tunnen sinut lähelläni
silloin kun jään yksin.
Tunnen vihasi voiman
ja sanojesi viiltävän tuskan.
Muistan sen kivun,
josta ei saanut puhua,
josta ei uskaltanut kertoa,
ei, sitä ei mainittu
edes pimeässä.
Muistan päivät
ilman sinua,
kun olit poissa.
Kuinka ei tarvinnut pelätä.
Tarvittaessa oven sai takalukkoon
ja sinut lukittua rappukäytävään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onneksi on turvalukko!
Liiaksi vaiettu aihe, vaikka niin moni joutuu kärsimään. Jotkut väittää että pari/lähisuhdeväkivallasta voi puhua. Moniko lopulta uskaltaa? Tämä oli hyvä.