tällä rannalla aallokko lyö lujaa
ja tekoni tekevät sanoistani autioita
meri tuo mukanaan hylsyjä jostain
kauan sitten taakse jääneestä
enkä vieläkään ole oppinut, ettei hiekkalinnoja
kannata rakentaa liian lähelle vesirajaa
värittömät kyyneleet riistävät
kaiken mahdollisen värityksen näköhermojeni tienoilta
ja minä piirrän sillävälin mustia rasteja seinille
kun suuni vääristää jokaisen sanan
jonka haluan sinulle sanoa
en minä täällä enää itseäni varten elä
en tiedä voiko elämä enää antaa muuta
sinä olet kaikki mitä tarvitsen
koitan antaa elämälle kaikkeni minusta
ja minun heikon hengenriepuni kietoa sinuun
jotteivät pahat kädet veisi sinua pimeyteen
tällä rannalla ei ole loppua
mutta sinä olet maisema, pysähdyspiste
josta en haluaisi jatkaa eteenpäin
kätesi vahvistavat olemassaoloani
ja sitä paljonpuhuttua sielua
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienohan tämä.
Kaunis tuo viimeinen säkeistö.