Perho
"Missä on koukku,
joka kiskoo silmäluomeni unesta,
orkidea.
Olet sulkenut siipiisi minua,
maailmaa,
mellastavaa kauneutta.
Sinä seisot,
versot valitsemallasi paikalla.
Yksi varsi,
tuhat kukkaa ajassa hajallaan."
****
Runoilija on päättänyt savusukelluksensa ja vaihtanut palovaroittimeen patterit. Vaahtosammutin on tyhjä.
Orkidea nauraa. Hänen naurunsa on kuin elämän mittainen huokaus.
Kuinka lyyristä olisikaan olla kasvi.
Selite:
http://www.youtube.com/watch?v=3UX07Isc-JA&feature=relmfu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja omaperäinen. Haastaa lukemaan uudelleen ja etsimään syvempiä merkityksiä. Toimii hyvin erikoisesta rakenteesta huolimatta alusta ihastuttavaan viimeiseen riviin asti. Ihastan.
Tää arvostelija taitaa olla aika kasvi, kun ei nyt irtoa sanat. Kovin silti tekisi mieli jotain sanoa, kun sulla on useampikin aivan ihana runo. Tämä on yksi niistä.
Nää sanat nyt oli niin kalpeat, että joku valkonen kukka lie versonsa sivullesi jättänyt ;D
Kaunis ja omaperäinen. Haastaa lukemaan uudelleen ja etsimään syvempiä merkityksiä. Toimii hyvin erikoisesta rakenteesta huolimatta alusta ihastuttavaan viimeiseen riviin asti. Ihastan.
Tää arvostelija taitaa olla aika kasvi, kun ei nyt irtoa sanat. Kovin silti tekisi mieli jotain sanoa, kun sulla on useampikin aivan ihana runo. Tämä on yksi niistä.
Nää sanat nyt oli niin kalpeat, että joku valkonen kukka lie versonsa sivullesi jättänyt ;D