Niityllä, jossa ruoho heiluu pienessä tuulenvireessä ja
kukat ovat kauneinta maailmassa,
minä ajattelen sinua kädessäni valkoinen lilja.
Katson kaukaisuuteen taivaanrannan taa,
tunnen yhden kyyneleen valuvan silmäkulmastani
ja suutelen sinua viimeisen kerran otsalle.
Luopumisen tuskalle ei ole olemassa tarpeeksi kuvaavaa
sanaa kertomaan sitä tunnetta
minkä tunnen sydämessäni kun tiedän,
etten enää kuule ääntäsi.
En ainakaan tässä maailmassa.
Lilja lennähtää tuulen voimasta kädestäni
ja tunnen miten sinäkin lähdet lentoon minusta.
Älä huoli,
olen vahva sinun vuoksesi ja jatkan elämää
naurun voimalla,
niin kuin sinäkin teit.
Selite:
Vaarille. Lepää rauhassa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis teksti
Kaunis runo.