Ja yöllä keltainen silmä katselee,
kuinka myrsky lammen kastelee,
pieni tyttö sen pinnalla kaartelee,
vain vesi häntä enää kanniskelee.
Keltainen silmä lammelle katsoo,
kalmoa kylmää kyljellään valvoo,
katseensa luo paljaaseen raatoon,
siihen rasavilliin Rautasen Marjoon.
Keltainen silmä totuuden näkee,
sarveiskalvoillaan sen valaisee,
mutta liian pian luomensa sulkee.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvää kerrontaa
vaikuttava runo,vau!