Sinäkö minut hylkäsit, vai minä sinut
Annan mielen kulkea
Olen nähnyt jälkiä
koskemattomassa lumessa,
rannan hiekassa
Sinäkö minua etsit, vai minä sinua
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Nimetön
Runoilija Marja Anneli
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.10.2012
Viimeksi paikalla: 27.7.2020 22:21
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Marja Anneli | Kanssani | 5.9.2019 | 3 | Runo |
| Marja Anneli | Jalanjälkeni hiekalla | 5.9.2019 | 2 | Runo |
| Marja Anneli | Yö | 2.9.2019 | 1 | Runo |
| Marja Anneli | Odotan sinua | 29.8.2019 | 6 | Runo |
| Marja Anneli | Vuosien jälkeen | 29.8.2019 | 8 | Runo |
| Marja Anneli | Harmaa talo | 29.8.2019 | 6 | Runo |
| Marja Anneli | Nimetön | 17.8.2014 | 3 | Runo |
| Marja Anneli | Nimetön | 23.4.2014 | 3 | Runo |
| Marja Anneli | Nimetön | 8.8.2013 | 10 | Runo |
| Marja Anneli | Nimetön | 22.7.2013 | 9 | Runo |
Kommentit
Hieno runo!
Kuinka voi olla varma toisesta kun ei aina itsestäänkään.
Kaunis, hieno runo.
Haikea hyvä runo,mutta nyt kuitenkin:Synttärionnittelut:)
Wau,hyvä runo,
tykkääminen.
Hyvin sanat tässä säilyttävät onnellisuuden
alun kysymyksen ansiosta.
Ehkä joskus hetkellisesti toisiltamme hukassa olemme.
Runosi kertoo hienosti ihmissuhteen kiemuraiset tunteet..emme koskaan varmoja asiasta ole..hieno tämä todella
Tämä koskettava runo antaa lukijalle mahdollisuuden keksiä ihan oman mielen mukainen vastaus.
Väreilevän herkkä tunnelma. Kaihoisa ja kaunis kirjoitus.
Niin. Sitä ei tiedä. Toisinaan vain käy niin, että tiet vain risteävät erotakseen taas. Ja aina joku jää yksin. Surullista.