Kuu udun keskellä hohtaa.
Sitä järvellä outo näky kohtaa.
Ei marssi kärsäkkäät pikku elefantit,
vaan, Pekat, Jussit sekä Antit,
alastomat ukon köriläät höyryävät.
Pois on vastottu tunteet möyryävät.
Pesty on päivästä tarttuneet liat
sekä parannettu monenmoiset viat.
Jäisellä kannella vuoroaan odottavat
ja yks kerrallaan itsensä kastavat.
Ei hiljaisuutta riko kimeät kiljahdukset
eikä edes eläimelliset karjahdukset.
Kun kropan kohtaa suudelma hyinen,
kuuluu ähkäisy tai murahdus miehinen.
Eikä kaveria jätetä taaskaan
eihän sitä isätkään tehneet koskaan.
Yhtenä jonona he häviävät oven taa
ja kiuas niin lempeästi sihahtaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä runo
Upea isänmaallinen runo
Aitoa kaverutta,pidän.
Tämä on tunnelmallinen, jotenkin mieleen tulee joulusauna. Tuollaisia ukkoporukoita soisi olevan enemmän :)
Kerrassaan hurmaava ja todenmakuinen kuvaus SuomiMiehestä. Tykkään!
Noin se menee, hyvin kuvaat
Koskettava runo!
Joo kyllä sitä toverhenkee löytyy nykyväännii ja niitä karkija pelottomija miehijä myös.
Mahtavoo kuvvausta talavisesta saonareissusta.
vaikuttava, koskettava
taitavaa sanojen käyttöä
kiitos !
Hiaano !!
Mä en kyllä menis, mut rahtusen paremmin taas ymmärrän tuotakin hulluutta =)
Aivan vallaton , vastustamaton runo,hyvä!
Sivut