Auringonajasta toiseen

Minä herään kylmyyteen,
et kierrä kehosi lämpöä ympärilleni
et enää

Nukahtaessasi pehmeiden huultesi välistä
kuuluu kissankehräys
kilometrin tai kahden päässä minusta

Kasvoja ympäröi määrittelemätön kyynelmäärä,
vartaloon kiertyy ahdistus ja kaipuu
sulassa sovussa keskenään

Uni tuo tullessaan pakotien tai pakokauhun

Sinä olet yhä siinä
et sinä ole

Kävelet pois minusta
jättämällä jälkiä pinnan alle

Minä olen tässä
ajoittain vasten tahtoani

Aurinko ei pakene
Nousee ja laskee,
nousee ja laskee loputtomiin